Sunnuntaina valittu uusi eduskunta kokoontui tänään ensimmäisen kerran. Eduskunnan kokoonpano muuttui kertaheitolla, kun Perussuomalaiset saivat ennakoidun vaalivoittonsa. Neljä vuotta sitten Keskustapuolue uhosi saavansa veret seisauttavan vaalivoiton. Näissä vaaleissa ääni oli aivan toinen. Keskusta jäänee oppositioon 35 kansanedustajan voimin. Vielä viime vaalikaudella edustajia oli puolen sataa, mikä oikeutti suurimman puolueen titteliin ja pääministeripestiin. Persut saivat sunnuntaina 39 edustajaa eli siis sanottavasti enemmän kuin Keskusta. Minkään niin sanotuista suurista puolueista ei voi sanoa voittaneen vaaleissa, sillä Kokoomus ja demarit menettivät edustajia, vaikkakin Kokoomus nyt sai suurimman puolueen aseman ja on sitä myöden hyvä kandidaatti pääministeripuolueeksi. Sunnuntain myötä muuttuivat myös eduskunnan valtasuhteet. Porvarihallitus on mennyttä ja uuden hallituksen kokoonpanoa mietitään. Enemmistöhallituksen muodostavat näillä näkymin melko todennäköisesti Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset. Kirjavaksikin luonnehdittu hallituspohja ei ole aivan uusi ilmiö sisäpolitiikassa kuten eivät ole valtasuhteiden muutoksetkaan.
Kävin läpi eduskunnan historiaa ja keräsin eri puolueiden kansanedustajien määriä aina aikojen alusta asti. Ensimmäinen niin sanottu eduskunta eli Suomen parlamentti kokoontui eduskuntauudistuksen myötä vuonna 1907. Reilun sadan vuoden aikana parlamentin ovista on kulkenut sekalaista seurakuntaa ja värikkäitä persoonia. Kestopuolueet ovat kokeilleet vallankahvaa ensimmäisistä parlamentin päivistä lukien. Kokoomus, SDP, Keskusta ja RKP ovat istuneet eduskunnassa koko olemassaolonsa ajan. Monet pienet puolueet, kuten Sosialistinen Työväenpuolue, Isänmaallinen Kansanliike ja Pienviljelijäin Puolue ovat muutaman yrittämän jälkeen jääneet poliittiseen historiaan. Valtasuhteet ovat luonnollisesti muuttuneet vuosien varrella ja ne ovat aina heijastaneet niin kansan kulloistakin tahtoa kuin ajan henkeäkin. Olen tiivistänyt eduskunnan valtasuhteet eri vaalikausina siten, että kaikkein pienimmät puolueet olen niputtanut Muut-ryhmään ja mainittavimmat puolueet olen värittänyt suurin piirtein aatteen mukaisilla väreillä (graafi 1).
Puoluepoliittisten voimasuhteiden tarkastelu kertoo omalta osaltaan ympäröivän maailman kehityksestä. Sosiaalisiin kysymyksiin keskittyneet punertavat puolueet olivat näkyvästi vallalla 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan ja erityisesti Suomen kohtalo Neuvostoliiton ikeessä näkyy hyvin 1950-luvun puolivälin jälkeen edelleen punertuvasta pinta-alasta. Aika oli vasemmiston ja itänaapuriin kallellaan olevien kulta-aikaa. Orastava kansallisuusaate puolestaan näkyy Kokoomuksen edeltäjän, Kansallisen Edistyspuolueen 59 kansanedustajan muodostamasta siivusta aivan 1900-luvun alussa. Yksittäisten puolueiden muodostamien valtasuhteiden lisäksi on mielenkiintoista tutkia iänikuista vasemmisto-oikeistoasetelmaa. Puolueiden luokittelu vasemmistoon ja oikeistoon ei ole aina helppoa, sillä jokin puolue ei halua leimautua esimerkiksi vasemmistopuolueeksi, vaikka sen aate vähän punertaisikin. Vastaavasti oikeistopuolueeksi luokittelemani ryhmittymä ei välttämättä ole omien sanojensa mukaan lainkaan oikeistolainen. Jotenkin värikkäät puolueet pitää joka tapauksessa ryhmitellä kahteen eri ryhmään nähdäkseen sinipunaisen polarisaation (graafi 2). Graafista on helposti nähtävissä maailmahistorian kulun 1900-luvulla. Vuosisadan alun porvarimeininki on vielä vallallaan, mutta itsenäistymisemme aikaan osat vaihtuvat hetkeksi. Sodat kasvattavat oikeiston suosiota kun taas mittelöiden jälkimainingit nostavat vaihteeksi punaiset valtaan. Jopa pieni 1970-luvun radikalisoituminenkin näkyy kuvassa selkeästi.
Oikeiston suosion kasvu näyttäisi olevan nouseva trendi 1980-luvulta alkaen. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta oikeistoon lukeutuvat puolueet ovat nostaneet viime vaalikausilla jatkuvasti päätään. Perussuomalaiset edeltäjineen olen laskenut oikeistoon, joten heidän sunnuntainen vaalivoittonsa vain lisää porvariston kaulaa vasemmistoon nähden. Demokratiassa periaatteessa kaikki on mahdollista. Valtasuhteet voivat vaihtua hetkessä eikä kansan mielipidettä ole aina helppo ennustaa. Yksittäinen ja lyhytaikainenkin tapahtuma maailmalla voi muuttaa äänestäjien mielipidettä nopeasti. Muutokset näkyvät sitten vaaleissa ja valtasuhteissa.