Biisin alkuperä

Kuuntelen päivittäin Spotify-radiota. Asemaksi olen usein virittänyt jonkun artistin mukaan kootun biisivirran, kuten juuri nyt parhaillaan iltasella soiva Manolo Carrosco, joka kajauttaa ilmoille maukkaita espanjalaissävytteisiä säveliä. Päiväsaikaan olen viime aikoina kuunnellut The Royal Philharmonic Orchestra -orkesterin levytyksistä koostuvaa radioasemaa. Sieltä bongasin tänään mahtipontisen Crown Imperial: A Coronation March -marssin, jonka englantilainen säveltäjä William Walton (1902-1983) sävelsi alun perin kuningas Edvard VIII:n (1894-1972) kruunajaismarssiksi vuonna 1937. Sävellys on kuin suoraan jostain seikkailuelokuvasta 1980-luvulta jännittävine alkuineen ja paatoksellisine sävelkulkuineen. Edvard-kuninkaan kruunajaisissa tätä imperialistista marssia ei kuitenkaan koskaan esitetty, sillä se soi ensi kerran hänen veljensä, kuningas Yrjö VI:n (1895-1952) kruunajaisissa vuonna 1937. Kuten tunnettua Edvard luopui kruunusta vuonna 1936 eli puoli vuotta ennen kruunajaisia mennäkseen naimisiin amerikkalaisen Wallis Simpsonin (1896-1986) kanssa.

Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa
Kuva
Matti Mattila

Waltonin kruunajaismarssi on fantastinen orkesteriteos. Noin seitsemän minuuttia pitkä biisi on sittemmin soinut monissa kuninkaallisissa tilaisuuksissa erityisesti brittein saarilla. Kappaletta kuunnellessa ei voi olla vertaamatta sitä toisen suuren englantilaisen säveltäjän Edward Elgarin (1857-1934) mestariteokseen Pomp and Circumstance Marches (op. 39) -marssiin numero yksi. Näitä sävellyksiä kuunnellessani aloin miettiä, mistä tulee suomen puhekielessä nykyisin hyvin yleinen sana "biisi". Aloin etsiä vastausta netistä ja pian pääsinkin sanan etymologisille juurille Kielitoimiston sivustolla. Suomenruotsalainen kielitieteilijä Mikael Reuter on kirjoittanut palstallaan Reuters ruta 19/8 vuonna 1998 artikkelin otsikolla Bonja, snaja ock håk(s)a myös biisi-sanan alkuperästä. Sana tulee englannin kielen sanasta "piece", joka tarkoittaa kappaletta. Sävellyksiähän ja eritoten kevyitä sellaisia kutsutaan yleensä biiseiksi. Reuter jatkaa artikkelissaan, että kova p-kirjain on korvattu pehmeällä b-kirjaimella. Samoilla jäljillä on toinen tunnettu kielitieteilijämme ja Nykyslangin sanakirjan tekijä Kaarina Karttunen, joka niin ikään kirjoittaa vierasperäisten konsonanttien k, p, t ja v pehmenemisestä vastaaviksi b-, d-, g- ja f-kirjaimiksi. Yhtenä esimerkkinä on nakkikioskia tarkoittava nakkari-sana, josta on muodostettu sana snagari. Jälleen kerran assosiaatiot veivät ajatukseni yhdestä aiheesta toiseen ja saivat minut penkomaan mieltä askarruttaneiden asioiden taustoja.

Julkaistu torstaina 16.6.2016 klo 18:49 Musiikki-luokassa avainsanoilla historia, lingvistiikka ja musiikki.

Edellinen
Skrolli 2/2016
Seuraava
Nykytekniikkaa
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä