Ahtaaksi kävi

Kauniin aurinkoisen työpäivän päätteeksi lähdin jälleen tapani mukaan kotimatkalle julkista joukkoliikennettä hyödyntäen. Odottelin bussia pysäkillä, jonne se aikanaan saapuikin. Samasta ovenavauksesta kulkuvälineeseen kapusi edessäni eräs rouvashenkilö, johon en aluksi kiinnittänyt mitään huomiota sen enempää. Auto oli näin työpäivän päätteeksi melkoisen täynnä ja tyhjiä istuinpaikkoja oli vain siellä täällä. Keskioven vieressä sentään oli yksi kahden istuttava penkkirivi vielä tyhjillään, joten suuntasin sinne. Edelläni kulki tuo aiemmin mainitsemani naishenkilö, joka parkkeerasi itsensä tyhjälle penkkiriville ja jäi vieläpä oikeaoppisesti istumaan ikkunan puolelle jättäen käytävänpuoleisen istuimen ikään kuin vapaaksi. Koska olin menossa vain muutaman pysäkinvälin, ajattelin istuutua rouvan viereen istuimelle, jonka hän niin houkuttelevasti jätti tyhjilleen. Vasta tuolloin tajusin, miten valtavan lihava se nainen oli. En osaa tarkalleen arvioida ylipainoisten painoa, mutta luulisin, että rouvalla oli elopainoa vähintäänkin sellaiset sataviisikymmentä kiloa. Ja naisesta kun on kysymys, niin niitä laukkuja ja kantamuksia kyllä sitten riittää. Tälläkin leidillä oli laskujeni mukaan ainakin kaksi kassia ja ehkä vielä kolmaskin jossain siellä hyllyvien makkaroiden keskellä. Joka tapauksessa yksi kasseista vei puolittain viereisen istuimen. Siitäkin huolimatta aloin sovitella itseäni penkille ja sanoin hiljaisella äänellä rouvalle, että olen menossa vain lyhyen matkaa.

Kuva
cb CGP Grey

Sain vastaukseksi sadattelua. Nainen alkoi koota kassejaan syliin, mutta se ei tahtonut onnistua, koska satakiloinen vatsalaukku esti yrityksen. Rouva vääntelehti paikallaan ja yritti löytää sopivan asennon siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi auto pian pysähtyi ja viereiseltä penkkiriviltä poistui nuorempi nainen jättäen sinne kaksi tyhjää paikkaa. Sanoin vieressäni istuneelle naiselle, että vaihdan nyt paikkaa, johon hän vastasi osittain ilahtuneesti kiittäen. Loppumatka sujuikin rauhallisesti ja iso-Iitakin sai kassinsa levitettyä koko penkkiriville. Mietin siinä omaa pysäkkiäni odotellessa, miten hankalaa tuon kokoisen ihmisen on liikkua. Muutenkin elämisen valtavien kilojen kanssa luulisi olevan hankalaa, mutta jokainenhan meistä valitsee osansa.

Julkaistu keskiviikkona 7.6. klo 17:49.

Edellinen
Tekniikan historia 3/2017
Seuraava
Bolognese-jauhelihapiirakka
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä